Rasismin ja islamofobian oikeutusta naisten oikeuksien varjolla

Tämä blogikirjoitus on julkaistu Suomen Muslimifoorumi ry:n puheenjohtajan Minna Taipaleen omassa blogissa (lähde lopussa). Julkaisemme osan Taipaleen tekstistä luvalla osana Suomen Muslimifoorumin blogia. 

Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) aiempina vuosina julkaistun kirjoitusten esiin nouseminen uudelleen vuoden 2023 heinäkuussa, on taas nostanut hyvin esille yhteiskunnassamme piilevän islamofobian. Tässä blogissa käsittelen nyt laajemmin Purran vuoden 2019 blogikirjoitusta, jossa hän kuvasi peittävästi pukeutuvia musliminaisia muun muassa näin: "Pääkaupunkiseudulla kävelee tunnistamattomia mustia säkkejä, jotka tunnistaa ihmisiksi vain siitä, että ne yleensä vetävät perässään pieniä ihmisiä. Espoolaisessa kirjastossa yksi musta säkki asettelee kirjoja hyllyyn." Valtiovarainministeri Purra ei koe tarvetta pahoitella kyseitä kirjoitustaan ja on kertonut kritisoivansa siinä islamin naista alistavia käytäntöjä. Purran mukaan "Emme voi lähteä pahoittelemaan meidän poliittista agendaamme."

Naisten oikeudet ja islamofobia

Purran esiin nostama kritiikki islamin naista alistavista käytännöistä ontuu, sillä omalla kirjoituksellaan hän itse selkeäsanaisesti toiseuttaa ja esineellistää musliminaiset "mustiksi säkeiksi". Mikäli Purra olisi aidosti huolissaan näiden näkemiensä naisten tilanteesta, hänellä olisi paljon mahdollisuuksia ja keinoja pyrkiä edistämään naisten asemaa ja ihmisoikeuksia oman poliittisen positionsa kautta. Kirjoittelu, jossa naisia kuvataan esineellistävästi, on osa islamofobista retoriikkaa, jonka tavoitteena on luoda yhteiskuntaan vastakkainasettelua. Kannattaa huomata, että mikäli naisten oikeudet olisivat perussuomalaisen politiikan ydintä, olisi heillä puolueena olemassa tähän laajemmat tavoitteet ja toimintaehdotukset.

Perussuomalaisten maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa 2023 itseasiassa on useampia kohtia, jotka toteutuessaan kaventaisivat naisten oikeuksia. Otetaan ohjelmasta esimerkkinä tulkkiresurssien ja käännöspalveluiden vähentäminen. Erittäin lyhytnäköistä poliittista ajattelua kuvastaa, että kotoutumisen alkuvaiheessa tärkeää tulkkauspalvelua vähennettäisiin tai, että Suomessa ei jatkossa tiedottaisi eri kielillä palveluista. Eri kieliä hyödyntävä viestintä nimenomaan huomattiin elintärkeäksi COVID-pandemian kohdalla. Meillä ei yksinkertaisesti ole yhteiskuntana varaa siihen, ettei Suomessa asuvilla eri kieliä edustavilla henkilöillä ole riittävää tietoa yhteiskunnallisesti tärkeistä ilmiöistä, palveluista tai ohjeista.

Purran kirjoitusten ja samaa arvopohjaa jakavien tahojen taustalla vaikuttavat laajempi islamiin ja muslimeihin kytkeytyvä islamofobia. Musliminaiset ovat Purralle ja kumppaneille keppihevonen, jota hyödyntämällä he voivat osoitella syyttävällä sormella Suomen muslimiyhteisöjä. Tätä retoriikkaa hyödyttää musliminaisten esittäminen alistettuina, sillä se palvelee vastakkainasettelun politiikkaa.

Musliminaiset ovat kuitenkin ottaneet asiaan kantaa ja muun muassa Zahra Alimy on tuonut esille negatiivisen kirjoittelun vaikutuksia musliminaisten arjen elämään. Rasismi tai islamofobia ei sinänsä ole ilmiönä uusi, vaan moni musliminainen on kokenut jo aiemmin arjessaan vakaumukseensa kohdentuvaa syrjintää. Arjen islamofobia, rasismi ja syrjintä ovat olleet erityisesti peittävämmin pukeutuvien ja selkeämmin muslimeiksi tunnistettavien naisten ja tyttöjen kohdalla lähes päivittäin läsnä sanallisena ahdisteluna ja haukkumisena sekä jopa fyysisinä hyökkäyksinä. Arjen syrjintää mahdollistavat syrjinnän salliva ilmapiiri sekä rakenteissa vallitsevat toiseuttavat asenteet muslimeita ja islamia kohtaan.
Perussuomalaisten hallitukseen nousun myötä rasismi on laajalti esillä mediassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tämä on osaltaan hyvä, mutta nähtäväksi jää onko tällä lopulta kuitenkaan merkitystä laajemman yhteiskunnallisen muutoksen kannalta. Kiinnostavaa on sekin, että vaikka Purran tekstit kuvastavat islamofobista ajattelua, ei siltikään yhteiskunnallisessa keskustelussa ole juurikaan puhuttu islamofobiasta vaan rasismista.

Muslimiyhteisöjä tutkivana tutkijana katson, että muslimeita ja muslimiyhteisöjen käytäntöjä kohtaan voi ja tuleekin esittää rakentavaa kritiikkiä, mutta keskustelun tulee olla asiallista ja faktaperusteista. Tätä eivät Purran tai kumppanien kirjoitukset useinkaan ole olleet.

Meillä tulee yhteiskuntana olla uskallusta todeta, että kriittisyys ei ole synonyymi muslimivastaisuuden, rasismin ja vihapuheen sallimiselle ja, että islamofobia on antisemitismin ohessa todellinen uhka yhteiskuntajärjestykselle.

Lähde: Taipale. Minna (2023). Rasismin ja islamofobian oikeutusta naisten oikeuksien varjolla. Blogi. Viitattu 2.8.2023. 

https://sosiaalityomoniarvoistuvasuomi.blogspot.com/2023/07/rasismin-ja-islamofobian-oikeutusta.html