Onko Suomen lastensuojelussa tarvetta kehittää uskonto- ja kulttuuritietoista osaamista?
Kansanedustajana viime kautena toiminut Hussein Al-Taee julkaisi 25.3.2023 sosiaalisen median kanavillaan arabiankielisen videon, jossa hän käsitteli Suomen lastensuojelun nykytilaa maahan muuttaneiden perheiden kohdalla. Kyseinen video sai paljon huomiota, sillä sen katsottiin levittävän disinformaatiota lastensuojelusta arabiankieliselle väestölle.
Tässä puheenvuorossa ei puida Al-Taeen julkaisemaa videota sellaisenaan, vaan keskitytään laajemmin siihen, miten nykyinen lastensuojelu ja muu sosiaalihuolto kykenevät vastamaan moniarvoistuvan- ja kulttuuristuvan asiakastyön paineeseen.
Kyseisen videon julkaisu on avannut tervetulleen keskustelun siitä, miten lastensuojelu viranomaistoimintana nähdään ja, miten lastensuojelun kaltaisessa perheiden yksityiseen tilaan puuttuvassa viranomaistoiminnassa näkyy uskonto- ja kulttuuritietoiset työkäytännöt. Ollaan Al-Taeen videosta mitä mieltä tahansa, osoittaa videosta seurannut keskustelu, että lastensuojelusta ja yleisemminkin sosiaalityöstä on yhteiskunnallisesti merkityksellistä käydä faktoihin perustuvaa monikielistä keskustelua.
Lastensuojelulaissa (417/2007) säädetään, että lastensuojelun toteutuksessa tulee huomioida lapsen kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta. Konkretiassa tämä tarkoittaa, että lapsen tausta tulee huomioida niin lastensuojelun sosiaalityössä kuin palveluiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Vieraskielisten lasten ja perheiden kohdalla lastensuojelua haastaa asiakaskunnan heterogeenisyys, työn hektisyys, vähäiset resurssit ja työntekijöiden vaihtuvuus sekä kulttuurisen kompetenssin vaatimukset. Aniksen ja Malinin (2023) tutkimuksen mukaan haasteiden kulminoituminen näkyy siinä, että vieraskielisten lasten ja nuorten osuus lastensuojelun sijoituksissa on korkeampi kuin kantaväestöön kuuluvien lasten ja nuorten. Taustaselittäjinä on aiemmissa tutkimuksissa (mm. Vinnerljung 2008) nostettu esille vieraskielisten perheiden ja yksilöiden kohdalla lisääntyneet hyvinvoinnin riskitekijät, joiden vuoksi vieraskielisten lasten edustus sijoituksissa on suurempi. Toisaalta tutkimuksissa (mm. Boyd 2014) on vieraskielisten lasten yliedustuksen taustaselityksenä tuotu esille palvelujärjestelmään liittyvät rakenteelliset ja viranomaisten toimintaan linkittyvät epäkohdat, joihin Al-Taee osittain videossaan viittasi.
Vieraskielisten perheiden haasteena näyttäytyy puutteet saada monikielistä tietoa varhaisen tuen palveluista sekä se, ettei perheillä ole välttämättä aiempaa kokemusta vastaavista perheille suunnatuista palveluista. Ongelmana on, ettei tarjolla ole riittävästi kulttuuri- ja uskontotietoista neuvontaa ja ohjausta ehkäiseviin perhepalveluihin tai mielenterveyspalveluiden piiriin, jolloin perheet eivät hyödy näiden palveluiden ennalta ehkäisevästä tuesta. Tämä kaikki vaikuttaa siihen, että perheiden tilanteet eskaloituvat ja sijoitukset perheen ulkopuolelle ovat yleisempiä. (Anis & Malin 2023.)
Monikielinen viranomaistiedotus olisikin keskiössä siinä, että perheillä olisi riittävää tietoa matalan kynnyksen perhepalveluista sekä muista erilaisissa elämäntilanteissa tukevista palveluista. Tiedotuksella voitaisiin ehkäistä lisäksi erilaisen disinformaation mahdollisuuksia levittää pelkoja ja luotaisiin parempia edellytyksiä yhteistyölle myös lastensuojelun kontekstissa. Pelot viranomaistoimintaa ja erityisesti lastensuojelua kohtaan tulee tunnistaa, eikä niitä tule ohittaa ilman, että niiden purkamiseen kiinnitetään viranomaistasollakin tarkempaa huomiota. Sosiaalityössä tulisi aiempaa laajemmin tehdä yhteistyötä vieraskielisiä edustavien yhteisöjen, yhdistysten ja uskonnollisten toimijoiden kanssa. Tätä yhteistyötä kehittämällä voitaisiin vastata sekä monikielisen tiedotuksen haasteisiin että lisätä luottamusta molemmin puolin.
Viranomaistoiminnan sisäisten rakenteiden tarkastelu on myös tarpeen, sillä Suomi muuttuu yhä moniarvoisemmaksi. Viranomaistoiminnassa tarvitaan kulttuuri- ja uskontolukutaitoa, jonka avulla voidaan ymmärtää, milloin tarvitaan kulttuuri – ja uskontotietoisia työtapoja osana palveluita.
Lastensuojelussa kuten kaikessa viranomaistoiminnassa tulee kiinnittää yhä laajemmin huomiota kulttuuri- ja uskontotietoisten työtapojen ja palveluiden kehittämiseen. Lastensuojelun kohdalla on erityisen tärkeää tunnistaa kulttuuristen ja uskonnollisten traditioiden merkitys lapsen turvallisuuden tunteelle, jolloin keskiöön nousee työntekijän osaaminen tunnistaa sekä turvallisuuden tunnetta lisääviä että sitä uhkaavien käytäntöjen mahdollisuudet. (Linjakumpu ym. 2023.) Erityisesti lastensuojelussa, jossa ollaan tekemisissä moninaisten perhe-elämän konfliktien kanssa, on kriittisellä kulttuuri – ja uskontolukutaidolla keskeinen rooli osana lastensuojelun etiikkaa.
Lastensuojelussa ja muussa sosiaalihuollossa työskentelevillä tulee olla riittävät resurssit ja osaaminen vastata moninaistuvan asiakaskunnan tarpeisiin. Valtiovallan tulee budjetoinnilla varmistaa, että sote-uudistuksen myötä sosiaalihuollon palveluiden resurssien varmistaminen ei jää hyvinvointialueilla huomioimatta. Lisäksi sosiaalipalveluissa ja ylipäänsä sosiaalityössä tulee kyetä kriittiseenkin arviointiin osana rakenteiden ja palveluiden kehittämistä. On tunnistettava, ettei sosiaalityö ole arvoneutraalia ja sosiaalityöntekijöiden työssä vaikuttavat taustatulkinnat siitä, millaisiin normeihin työntekijät asiakkaiden elämää peilaavat (Anis & Malin 2023). Sosiaalityössä työskentelevien tulee kyetä tarkastelemaan omia asenteitaan, sillä sosiaalityössäkin sorrutaan kulttuuristaviin ja uskonnollistaviin tulkintoihin, joilla luodaan yksinkertaistavia näkemyksiä eri taustaisista asiakkaista. Näiden kulttuuristavien ja uskonnollistavien tulkintojen tunnistamiseen ja purkamiseen tulee jatkossa kiinnittää yhä laajemmin huomiota sosiaalityön koulutuksessa sekä itse käytännön työssä.
Kirjoittaja:
Minna Taipale
Hallituksen puheenjohtaja, Suomen Muslimifoorumi ry
Sosiaalityöntekijä ja väitöskirjatutkija
Lähteet:
Anis. M. & Malin. M. (2023). Ulkomaalaistaustaiset lapset ja nuoret lastensuojelun sijaishuollossa: sijoitusten määrän, perusteen ja sijoituspaikan tarkastelu vuosina 1991–2015. Janus vol. 31 (1) 2023, 4–23.
Boyd, Reiko (2014) African American disproportionality and disparity in child welfare: Toward a comprehensive conceptual framework. Children and Youth Services Review 37, 15–27. https://doi. org/10.1016/j.childyouth.2013.11.013
Lastensuojelulaki (417/2007)
Linjakumpu. A.; Sakaranaho. T.: Konttori. J.; Rissanen. I.; Illman. R.; Ubani. M. & Tiilikainen. M. (2023). Uskontolukutaito Suomalaisessa yhteiskunnassa. Helsinki: Gaudeamus Oy.
Vinnerljung, Bo & Franzén, Eva & Gustafsson, Björn & Johansson, Ing-Marie (2008) Out-of-home care among immigrant children in Sweden: a national cohort study. International Journal of Social Welfare 17 (4), 301–311. https://doi. org/10.1111/j.1468-2397.2008.00568.x